Halkimelonta2016

Tein ensimmäisen pitkän retken vuonna 2016 meloen halki Suomen. Lisää tästä retkestä ja sen tunnelmista alta.

Suomi kajakista katsottuna

 Sain muutamia vuosia sitten lahjaksi Erkki Lampénin kirjan ”Neljä retkeä läpi Suomen” ja sen luettuani kiinnostuin aiheesta niin, että lähdin muutaman vuoden ajatusta kypsyteltyäni lähteä ensimmäiselle ”läpi Suomen” -retkelleni. Meloen. Kesäkuussa 2016.

Kirjoitin retkeltäni havaintoja ja ajatuksia päivän/viikon tapahtumista olosuhteiden niin salliessa. Otin retkeltä kuvia, jotka kuvastavat Suomen upeaa luontoa ja tämän 1800 kilometrin matkalla Suomen halki manner-Suomen pohjoisimmasta pisteestä, Nuorgamista Suomenlahdelle. Ajatus oli ensin meloa halki pohjoisesta etelään, mutta ennen Kotkaan saapumista virisi ajatus, että jatkan retken  manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen Hangon Tulliniemeen. 1800 kilometrin matka lisääntyi reilulla 350 kilometrillä ollen kaiken kaikkiaan 2150 kilometriä ja matka kesti 69 päivää.

Melontareitti kartalla. Karttaa pääset suurentamaan ja pienentämään karttaruussa olevilla painikkeilla.

Meloen halki Suomen

Jukka Saukko

Retkeilijä

Hengästynyt Hangossa

12.8.2016

Hei!
Yhdeksän lisäpäivää yhtä tuulta ja manner-Suomen eteläisin piste saavutettu. Se on Suomi-neito päästä varpaisiin.
Kotkasta alkaen on tuullut ja erilaiset aallokot tulleet tutuimmiksi. Nämä päivät merellä lisäsivät melojan mittaani metrillä. Todella arvokas lisäoppi sisävesimelojalle. Hieno huomata kehitystä tapahtuneen kehon oppiessa kajakin heittelehtimisen ja kallistelun aallokossa ja lähes refleksinomaisesti korjata sen tasapainoa. Myös tajuta mihin oma kajakki pystyy. Nämä yhdistettynä lähdin lopuksi jo semmoiseen aallokkoon, että ihmettelin mihin tässä pitäisi vetää itsevarmuuden ja uhkarohkeuden raja.

Niin moni asia piti osua kohdalleen, että retki onnistui. Itse en pidä sitä pelkkänä onnena enemmänkin sallimuksena. Fyysisen haasteen asettaminen, sen päätöksen saaminen terveenä(luultavasti) monta kokemusta ja elämystä rikkaampana saa aikaan kiitollisuuden tunteen jonka toivon pysyvän, kun arki jatkuu.

Kiitän Heidiä sua, että mulla oli tämä mahdollisuus. Arvostan ja ihailen sitä, että talo, lapset ja lampaat ovat tulleet hoidetuksi. Kiitti Emilia ja Olivia, että olette äitiä autelleet. Siellä ovat monet autelleet isännän töissä ja lastenhoidossa. Kiitos teille.

Hei, oli kiva lukea kommenttejanne ja kannustusviestejänne. Kiitos niistä.
Antti ja Kari. Hieno tuki teiltä retkelleni. Kiitos.

Oli ilo.

Seikkailumieltä

9.8.2016

Moi!

On ollut seikkailuhenkisiä päiviä nämä pari kulunutta päivää. Etelä-Pohjaanmaan poika on ollut ihmeissään vesiliikenteen määrästä. Aavistihan sen, kun kartassa on väyliä 0,8 metristä 9m metriin saakka ja ristiin rastiin, mutta silti. Myös merenkäynti ja kunnon aallot vaatii keskittymistä ja jännittääkin. Mutta minkä mm. Kallaveden aallot ja Kiantajärven vihuri kouluttivat sisävesillä on otettu käyttöön nyt täysin. On myös pärjätty.

Vuosaaresta Suomenlinnaan autolautta-, venebussi-, sightseeing- ja huvivesiliikenteen seassa oli itselle melkoinen juttu. Lohipastan ja lähikaupan jälkeen oli melontaa purjehduskisoihin osallistuvien, satamaruoppaajan ja huvia ajelevien lomassa. Sitten vielä Länsisataman ohi. Pää olisi saanut pyöriä kuin vaaituslaserin pää, mutta tiettyä jäykkyyttä on niska-hartiaseudulle jo tähänmennessä kehittynyt joten ankara keskittyminen vain päälle ja sekaan ja läpi.

Eilen Upinniemeä ja varuskuntaa lähestyessäni osui silmään keltainen kieltokyltti sotilasalueelle menosta. Se ja räjähdysäänet saivat tarkastamaan ampumatiedotteet sekä rajat ja kohta olikin herra kapteeni kyselemässä, että mikä mies. Hyvä etten jatkanut pitemmälle, olisivat sotilaspoliisit vieneet putkaan. Nyt selvittiin neuvonpidolla ja spollelle riitti henkilötietojen tarkastus ja yhteystietojen ylösotto. Hyvä, että hoitavat maamme turvaamista tehokkaasti. Sain saatettuna kärrätä kajakin raja-aluetta myöten ”omalle” puolelle. Ja seikkailu jatkuu; tänään levossa ”vaarallisen kovan” tuulentakia.

Vesiliikenne lisääntyy

7.8.2016

Tervehdys!

Täällä Vuosaaren sataman naapurina heräilen ja suunnittelen aamupalan laittoa. Selvä, laitetaan sitä samaa; pikapuuroa/aamiaissekoitusta(kuivamuona), ruisleipää meetwurstilla ja sulatejuustolla ja pannullinen kahvia. Sillä lähtee. Ainakin nämä pari kuukautta.

Merimetsoja alkoi tulla vastaan Loviisan paikkeilla. Täällä pääkaupunkiseudulla niitä on vieläkin enemmän. Jokohan joku kotimainen laji olisi oppinut hyödyntämään niitä ravintona.

Oli jännää tulla Vuosaaren sataman ohi hämärässä. Lähteekö tuo rahtialus vai ei. Ei lähde, köydet on vielä kiinni, äkkiä ohi.

Pyrky länteen

4.8.2016

Hei!

Kotkassa laitoin teltan uimarannan viereen. Grillikatoskin siinä oli joten chorizo-paketti kassista ja paistamaan. Hyvät venyttelyt päälle ja nukkumaan. Aamulla syödessäni aamupalaa teltassa kuulin puhetta rannalta mutten päässyt selvyyteen mikä oli kyseessä. Vein omenan kodan rannan roskikseen ja morjestettiin seurueen kanssa ja hetken kuluttua istuttiinkin Esan kotona kahvipöydässä Visan ja Mizuhon ja lapsiensa kanssa. Kaikki olivat ammattimuusikoita ja olivat Haminaan menossa. Olisipa ollut aikaa käydä kuuntelemassa.

Muutaman hetken kuluttua kiitin Esaa ja hyvää seuraa ja suuntasin leiriin kaupan kautta. Leiri lullaan ja Kotkan keskustassa pyörähtämään. Lounaaksi löytyi jauhelihakeittoa ja salaattia. Kyllä maistui. Varsinkin salaatti.

Kaksi päivää on tultu karien, luotojen, saarien ja veneiden lomassa kovassa etelätuulessa länttä kohti. Vaikka on se suunta itäänkin välillä ollut, kun meren vihuria yrittää vältellä.

Henry antoi vettä, kun olin rantautunut hänen kauniin mökkirantansa viereen ja menossa vettä suodattamaan. Kiitin tarjouksesta otin vesijohtoveden vastaan hyvin mielin.

Kotkassa

3.8.2016

Moi!
Suomi on halkaistu. Kaksi kuukautta kaikkiaan 1800 kilometriä sisältäen melomista, kärräystä, uittamista ja vetämistä. Mutta… Matkaani tehdessä ja huomatessani, että mies kestää, halusin jatkaa. Hankoon.Väliväylää meloessani poikkesin Tykkimäen leirintäalueelle pyykinpesuun ja suihkuun. Ja syömään. Lounastaessani vesipuiston vieressä en voinut olla ajattelematta, että tuolla me viihdyttäisiin tyttöjen kanssa. Markku tuli kyselemään mikä mies ja minne matka. Juteltiin ja juotiin kahvit. Berliinin munkkikin oli.
Pentti, tuttu jo Puumalasta tuli tapaamaan myös ja toi siskonsa paistamaa lohta ja jälkiruuaksi rasian poimimiaan mustikoita. Kiitollisuudella söin.
Lappalanjärven jälkeen tulin Kymijokeen ja vuolas ja pyörteinen joki sai taas puristamaan melan vartta lujemmin. Välillä virta oli kääntää kajakin poikittain ja välillä melan veto tuntui kuin ilmaa olisi hairaissut virran velloessa.
Kuusankoskella yövyin vanhan ja kauniin koulun pihaan jossa aikanaan opiskelin. Kymin teollisuusoppilaitos siinä toimi 14 vuotta sitten.
Kuusaalla konditorion tuoreet pullakahvit ja rinkeli vielä mukaan. Kaupasta evästä ja melonta jatkui. Matkan varrella tuoksui ja haisi kypsyvä vilja ja siansonta. Hätkäytti taas tajuta, että kesä se tämän matkan aikana menee. Ei kokematta kuitenkaan. Eri lailla vain.
Oli vesivoimalaitosten ja paperi- ja sellutehtaiden kiertämistä. Miettimistä rantautumis- ja vesillelaskupaikkojen suhteen riitti. Välillä rannat olivat nevaa, välillä vain jyrkät rinteet ja välillä valtava tehdasalue. Kysymällä ja kokeilemalla vain. Pari reipasta laitostyöntekijää auttoi laskemaan kajakkini jyrkkää rinnettä alas voimalaitoksen ohi. Virtaamankin kuulin, 360m3/s. Ei ihme, että vesi pyörteilee.

Maanmittauslaitoksen kartat on minulle ystävällisesti ja tehokkaasti toimittanut MML:n asiakaspalvelusta Leila. Sain niihin henkilökunta-alennuksenkin joten iso raha on näissäkin välttämättömyyksissä säästynyt. Kiitän.
Pentti, tuttu jo Puumalasta tuntui liikkuvan jokapuolella Suomea ja järjesti saunan Inkeroisista etelään. Ja purtavaakin oli järjestetty. Riitta ja Vesa Hurukselasta tarjosivat tämän saunan ja kakkukahvitkin. Kiitän vieraanvaraisuudesta. Sain lisäksi korvaamatonta apua uuden karttatilauksen hakemisessa Kuusaalta jonka ohi olin jo melonut. Pentille todella iso kiitos.
Pernoon viimenen koski oli sitten se jossa tuli kaaduttua ja uitua. 10 kilometriä ennen kotkaa. Vesi oli kuitenkin lämmintä ja rantakivillä pumppasin veden kajakista ja märät kamppeet päällä jatkamaan. Siikakosken lopun ja Langinkoski oli uitettava. Olivat turhan vuolaita.

Niin, Suomi on nyt halkaistu meloen, mutta sen mannersuomen eteläisin pistehän on Hangossa. Pohjoisintahan koskettelin Kesäkuun alussa Nuorgamissa. Hankoon siis.

Väliväylällä

30.7.2016

Tervehdys!
Kiitti teille kommenteista ja tsempeistä. Ne toimivat täällä hyvin.

Taipalsaaren paikallisessa:
Minä
-Terve! Saako vielä pitsaa?
Myyjä
-Valitettavasti tunti sitten meni keittiö kiinni.
Minä
-No voi v****ä. Onkos mitään muuta lämmintä ruokaa?
Myyjä:
-Ei ole. Siinä vitriinissä on kaikki mitä on tarjolla.
Minä:
-Pystytkö lämmittämään tuollasen pitsan palan?
Myyjä:
-Pystyn.
Minä:
-Hyvä, lämmitätkö ne kaikki?
Myyjä:
-Kaikkiko?
Minä:
-Kaikki.
Myyjä:
-Taktisesti hyvä veto, nyt sulla on kokonainen pitsa.
Maha täynnä ruokaa ja päälle vielä jälkiruokatuutti viereisestä kaupasta matkantekoa hankaloittamaan parin kolmen kilometrin ajaksi ja teltta pystyyn kallioiseen niemen kärkeen. Vanhan petäjän alle. Melan vartta niskaan ja lapoihin, venyttelyt ja nukkumaan. Nukkumaan pystyn hyvin. Ehkä rasitus helpottaa, yöt pimenevät ja vartalokin on unohtanut jo paremman.
Eilen laitoin asennon Väliväylän alkupäähän. Uittivat aikoinaan tukkeja tätä myöten Saimaalta Kymijokeen. Kivijärvi yllätti kauneudellaan ja kirkkaalla vedellään. Kuikkia on joka puolella ja ovat parvissakin jo. Hämärissä meloen saatoin aiheuttaa hämmennystä muutamien pariskuntien kesäyön vesileikkeihin ilmestyen yllättäen mutkan takaa.

Pimeässä Haukkasaareen leiriin. Todella siisti paikka ja saaren pohjoispäässä olisi ollut saunakin lämmitettäväksi. Nyt ei ehtinyt, kuitenkin Elokuu kohta.

Saimaa

28.7.2016

Moi!
Kari meloi mukana muutaman päivän Inarissa ja nyt viisi viikkoa myöhemmin täällä Itä-Suomessa. Nyt hänen kajakkinsa nostettiin telineeseen auton katolle paluumatkaa varten Puumalassa. Oli mukava kuulla kesästä E-P:lla samalla, kun matka taittui. Ja olihan Karilla muiden muassa lättytaikinasekoitus josta saatiin runsaalla voin käytöllä herkullinen käry leviämään saimaan sisävesisaaristoon. Melontaseura kannusti ja sitä arvostaa varsinkin, kun tietää muiden paikkakuntien olevan niin kaukana Etelä-Pohjanmaalta.
Jos on arjen juhlaa on sitä myös retkellä. Puumalan sillalla odottivat tutut Veke ja Ulla, Pentti sekä Paula. Iloinen vastaanotto, äijä autoon ja ruokapöytään. Vatsa täynnä saunaan ja puhtaan raikkaisiin lakanoihin nukkumaan. Aamulla oli pesty pyykkini kuivanut ja hyvän aamupalan jälkeen ne kelpasi pakata kajakkiin ja kärrätä se sillalle takaisin. Nyt oli melontaliivin taskussa myös uusi kamera. Veke ja Ulla hakivat Mikkelistä asti ja tekivät minulle suuren palveluksen kuvauksen jatkamiseksi. Läksiäiseksi tarjottiin Puumalan torilla lättyä hillolla ja kermavaahdolla. Matka jatkui kiitollisena neljälle ystävälle Puumalassa.
Eilen lämmintä riitti saimaalla. Juomavettä meni neljä litraa.
Taianomainen iltayön hetki suurella Saimaalla, kun oli lämmintä, tyven eikä ainoatakaan moottoria pärisemässä.

kalustotappio

26.7.2016

Tervehdys!
Savonlinnaan hosuminen kostautui, kun kamerani putosi veteen vähän Rantasalmin jälkeen. Sehän ei pitänyt 30cm:n syvyisestä ja nyt kamerani elektroninen vesivaaka-ominaisuus tuli äkisti vaihdettua todella analogiseksi, kun objektiivissa ja sulkimessa huljui Haukiveden kirkas järvivesi. Kuvaus-ominaisuuden menettäminen kirpaisi erityisen paljon, kun tiesin hienojen maisemien jatkuvan ja lisääntyvän Puumalaa lähestyttäessä.

Tultiin Savonlinnaan, minä muikkuperunat ja Kari ”ei kiitos, jotain muuta”, mielessä. Torin laidalta löytyi enkä osannut edes arvata kuinka herkullisia olisivat. Vaikka muistelin. Suodattamattoman vehnäjyvän kanssa verraton yhdistelmä.
Tero, nuoruuden kaveri ja saman kylän kasvatti lomaili appensa mökillä ja ehdotti tapaamista ja se tehtiin lörtsykahvien äärellä. Juttu sujui kuten vatsakin puolesta litrasta kahvia ja omenahillolörtsystä. Tero, poikansa Alvar ja appensa Heikki kyselivät ja saivat vastauksia. Hauskaa oli ja kiitän vieläkin tarjotusta kahvista ja eväskassista retkelle. Teron yritys löytää uutta kameraa vesittyneen tilalle lämmittävät mieltä.

Hellettä pidellen ja meloen välillä syöden ja uiden teimme matkaa Puumalaa kohden upeiden kallioreunaisten ja mäntymetsäisten saarten sokkeloimassa vesistössä.
Yritimme Karin kanssa korvata kameraa käsipuhelimillamme. Yritystä oli.
Puumalassa odottaisi uusi kamera. Ja muutakin.

Kansallispuiston sivu

23.7.2016

Moi!
Kajakin huolto Leppävirralla vaikutti positiivisesti kulkuun. Varsinkin pohjan oikaisu palautti ominaisuuksia joita sillä aluksi oli.
Sitä saa jo katsella ympärilleen, kun liikkuu väylien lähellä. Kaikenlaista alusta liikkuu nopeista moottoriveneistä, purjeveneistä, rahtilaivoihin asti. Ettei olisi tiellä. Ensimmäiset kajakin melojat on nyt nähty täällä Rantasalmin Haukivedellä. Kilometrin päässä menivät järkevästi pareittain. Näissä Linnansaaren kansallispuiston maisemissa kelpaa meloa, kun vesi on jälleen kirkastunut ja kauniit metsän peittämät kalliosaareet täplittävät vesistöä.
Sain Karin kolmeksi päiväksi seuraan. Virkistävää ja mukavaa kuulla kuinka hienolta tuntuu aloittaa loma ja tulla aloittamaan se luonnon rauhassa. Ruokapuolikin monipuolistui.
Savonlinnaan ja jos torilta saisi muikkuperunat ja lörtsy päälle.

Palautuspäivä

21.7.2016

 

Terve!
Kuopion Rauhalahdessa oli palautuspäivä ja perheen tapaaminen. Kuopuksen ilmeen olisi pitänyt saada kuvattua, kun heräsi ja hämmästyi asuntoautoon ilmestynyttä karvanaamaista setämiestä. Oli mukava nähdä ja halata perhettä, vaimoa pisimpään. Heidi laittoi niin hyvät ruuat, että tuntui kuin olisi kotona ja söisi lohikeittoa ja piimävelliä siellä. Hieno ilma sattui ja käytiin Emilian ja Olivian kanssa camping-alueen saunassa ja uimassa. Heidistäkin on kesän aikana sukeutunut karavaanari niin hienosti oli leiri pystytetty. Tytöt olivat tarkkoina ja huomasivat siilin mun eväspussilla. Suklaan halusin pitää itselläni vaikka nurkka levystä ehtikin kadota vieläkin karvaisempaan naamaan.
Levänneenä, ravittuna ja iloisena siitä, että kaikki kotona oli sujunut, jatkoin matkaa. Leppävirralle päin oli tarkoitus ja kun kuulin, että kotikylän pojat Saukonkylästä tulisivat päiväseltään käymään reitillä, välähti lamppu; pystyviä kädentaitoisia miehiä tulossa ja työkalupuoli maatilanisännällä Tapiolla kunnossa niin ajatus kajakin pohjan kiillottamisesta oli syntynyt. Tavatessamme autoon oli pakattu 5kW:n aggregaatti, imuri, hiomakone kiillotuslaikkasarjalla, kuumailmailmapistoolilla ja muovin kiillotuskemikaaleilla. Kyllä hymyilytti, kun aggregaatti hurisi ja neljä äijää pyöri kajakin ympärillä. Mansikkaharjun camping-alueen sauna käytiin välissä ennen kajakin viimeistä vahapintaa. Kiitokset Aleksille, Tapiolle ja Salomolle avusta ja kestityksestä.
Kajakki vastasi paremmin vetoihin ja tuntui liukuvankin helpommin, kun Varkautta kohti 10km asennon paikkaa etsien.

Tuulessa, edestä ja takaa

 

Hei!
Kuopiossa ollaan.
Iisalmessa saatoin herättää huomiota kärräämällä kajakkia halki keskustan. Mennen tullen. Pakettiautomaatti oli kylän toisella laidalla ja halusin saada muonat heti pakatuksi kajakin uumeniin ja pakkausmateriaalin ja kääreet roskiin. Juttuakin saatiin aikaiseksi lounassalaatin ja sokeririnkelin äärellä. Ja kahden kahvin. Yöpyminen Iisalmen keskellä Laukkusaaressa oli mielenkiintoinen elämys; mopopojat, ilmastointien hurina ja ratapihan diesel-veturi 200m päässä teltasta. Onneksi vesi edes välissä.
Matka Iisalmesta Kuopioon Lapinlahden ja Maaningan ohi haastoi kelien suhteen. Onkiveden Mäntysaaren leiriin saavuin märkänä ja kokkailin iltapalan kosteissa oloissa teltassa. Yöksi keksin laittaa korvalaput päähän vaimentamaan meluisaa sateen ropinaa telttakankaaseen. On se hyvä teltta tämä. Kuivana pysyy rankassakin sateessa.
Tuulta, sadetta ja harmaata on riittänyt kahtena viimepäivänä joten kamera on suojelunkin takia pysynyt pussissaan. Aallokko on välillä noussut niin etten olisi alkuun ajatellutkaan sellaista melovani, mutta harjaantumista ja kehittymistä tapahtuu.
Iisalmesta lähdettyäni huomasin voivan hyödyntää selän isompia lihaksia melontaan ja rohkeasti nojata kajakin sivuille vetoa tehdessäni. Olisiko keskivartalo sen verran voimistunut, että liike mahdollistuu en tiedä, mutta hienoa oppia taas jotain uutta.

Illat ovat hämärtyneet ja juuri äsken tuntui, että meloa voi mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Aittokoskelta Iisalmeen

15.7.2016

Hei!
Saatuani leirini laipioihin matkaan vain. Noin tunnin kuitenkin. Savonkosken kioski pysäytti ja mieluisaksi yllätykseksi listalta löytyi lihaspiirakka makkaralla ja munalla. Kannatti ottaa, kun tuoreella salaatilla koristeltu herkku tuotiin pöytään. Iloinen ja palvelualtis savolaismurteen taitava emäntä kohotti omaakin mielialaa.
Sitä mielialaa tarvittiin, kun huomasin kunnon suunnistusvirheen myöhemmin iltapäivällä. Tapaan laittaa läpinäkyvään karttapussiin kahden seuraavan alueen maastokartat ja kun melonta etenee niin voi pussin kääntämällä edessään kajakin kannella jatkaa melontaa. Maastokarttalehtien eteläreunasta on painossa jätetty marginaali pois, että sen voi asettaa seuraavan lehden pohjoisosan yläreunan päälle niin kartasta ja maastosta saa yhtenäisen kuvan. Juuri näin tapahtui niin, mutta limitys sattui toisen puolen karttalehden reitin ulkopuolisen alueen kanssa niin ”tarkasti” ruudukotkin kohdakkain, että 2,5km:n, järven ja palan vastavirtapuroa melottuani ihmettelin miksen oikein saa itseäni kartalle. Pitkälle pääsee hyvällä mielikuvituksella. Siinä sillan alla tajuttuani asian, kahvipannu kylmänviileästi esiin ja tummapaahtoisen kanssa nautitut majoneesimeetwurstisulatejuustovoileivät nostivat taas hymynkareen kasvoille.
Pitkäkoski oli hieno laskea. Se oli pitkä n. 750m ja vakio kaltevuudella vesi hyppeli alas melko tasaisena ja vauhdikkaana virtana. Hieno oli.
Nyt Iisalmen postiautomaatille noutamaan ravitsevat retkimuonapussit loppumatkaa varten.

Vesi riittää

14.7.2016

Terve taas!
Jokiveden raikkaana ja sonkajärveläisen porsaanleikkeen rasvat parranalusta pestyäni voin kertoa, että Ala-Venäänjärvellä leirintäalueen kahvilan sillivoileipä ja rinkeli tulivat ”puskista”. Vai kumpi siinä puskista tuli? Kiva yllätys kuitenkin. Juteltiin paikan omistajan kanssa retkestä, kun siihen se rekvisiitta tahtoo viedä. Vai hajuko sen tekee? Selvisi, että herra Lampénkin oli pysähtynyt kajakkinsa kanssa tässä 10v. sitten. Vettä ei kuulemma tuolloin meinannut riittää koskiinkaan kuin lampareiksi. Nyt sitä on ja tuntuu, että nivoissakin vaahtopäiksi asti. Mukavampi niitä on laskea vetisinä.
Matkusjoen varrella olen mielihyvällä laittanut merkille monet hyvinhoidetut maa- ja karjatilat. Pysyy rantavesakkokin kurissa. Mukava seurata laiduntavaa karjaa ja laittaa töllöttävän lehmän päähän ajatuksia näkemästään kuten, että:”Onpa setämiehellä hauska aksentti” tai, että:”Mitä vahtaat”?

Oulunjärvi armahti, Mainuanjoki ei

13.7.2016

Terve!
Kyllä, Oulunjärvi jatkoi maanantaina kosiskeluaan tyyneydellään ja seesteisyydellään. Ärjynsaaren hiekkarannat houkuttivat jäämään rantaloman viettoon, mutta oli mentävä selän yli, kun olosuhteet vastasivat taitoja. Iso on järvi ja luo puitteet monenlaisen harrastamiseen. Melojalle laavut saarissa ja purjeveneilijälle laajat selät. Hieno järvi.
Miksihän olin piirtänyt reittini Mainuanjoen suuntaisesti kulkevalla tiellä kärrättäväksi. Toki melotaan jo vesi on. Vesi oli ja sitä lähdettiin vastavirtaan osin meloenkin. Kyllä meinasi välillä harmittaa tuuhealla rantavesakolla reunustetut kosket, mutta eteenpäin mentiin välillä vyötäröa myöden kahlaamalla. Voikohan vesi olla vielä tummempaa?
Iisalmen maantielle selvittyäni alkoi reittini pisin maanselkä kärrättäväksi 25km. Oli ilo huomata, että valtakunnassamme infran kunnostamiseen luvattua rahoitusta käytettiin nyt tien asfaltointiin. Ja koko tien leveydeltä. Oli näemmä tieleveyttä kasvatettukin metrillä. Tätä kunnostamista osaa jo tällä iällä arvostaa.
Lähteen kautta täysin vesipulloin pikku joen kautta Sukevanjärveen ja kylänpuoleiseen päähän. Kaupat olivat jo sulkeneet joten Iisalmea kohti.

Tulee kotoinen olo tuosta lehmän sonnan hajusta, kun maalla kasvoin ja elänyt.

Kainuun iso vesi

11.7.2016

Hei vain!
On se komeaa kuultavaa ja nähtävää, kun vesi purkautuu läpi vesivoimalaitoksen ahtaan tulvaluukun kautta alapuolen uomaan. Siinä tanner jytisee ja valkoinen kuohu velloo. Oli kuulemma Leppikosken turbiini huollossa.
Eilen Ristijärven ohi ja vielä kärryillä Leppikosken laitoksen toiselle puolelle. Jännitti vähän laittaa lulla vesille purkuvesien ristiaallokkoon, mutta luiska oli ja siitä myös mentiin. Leirille löytyi asento parin kilometrin jälkeen josta oli tunnin melonta Paltamoon.
Tänään on Oulunjärvi ollut todella kaunis ja rauhallinen meloa. Vaikka mökkejä on rannat täynnä oli hiljaista meloa. Pysähdyksenkin jälkeen halusi lähteä liikkeelle revittelemättä ettei tule turhaa läiskettä. Jäi sitä järveä huomisellekkin, ehkäpä keliäkin.

Hyssytellen Hyrynsalmella

9.7.2016

Moi!
Sitä lähdin eilen torstaina Suomussalmelta mukavassa pilvipouta säässä liikkeelle ja sattuipa mukavasti matkan varrelle kanakori ja makkararanskalaiset. Samaan pöytään ja samalle tarjottimelle.
Emäjokea etelää kohti ja vesivoimalaitospadon ohi kärräten. Olikohan tämä toinen, kun Lokassa oli ensimmäinen. Niin ja patoluukku pinnansäätöön oli aiemmin myös. Kolmas vesivoimalaitos oli Aittokoskella jonka jälkeen joki jatkui niin syvällä jyrkkäseinäisessä rotkossa, että kärrätä sai pari kilometriä, että löytyi vesillelaskupaikka. Ei se mitään, läpät korville ja Robert Milesin Children miksattuna soimaan. Vähän muutakin kuin ainaista Rantasipin piipitystä. Jo Tenolta asti kumminkin.
Tänään vuorossa oli Seitenoikean vesivoimalan ohitus, mutta sitä ennen Hyrynsalmella kanapitsatauko. Alkavat ihmiset puhua. Venesatamassa kaksi miestä tuli erikseen juttelemaan. Ja kolmas mies muutaman melanvedon jälkeen. Mukavaa.
Tuo satojen hyttysten pilvestä lähtevä ininä on muuten musiikkia korville. Tuossa teltan ulkopuolella selvittävät tilannetta, kun pidän ennemmin tämän kuution tilan itselläni.

Lisää seuraa Suomussalmella

7.7.2016

Hi everyone!
I want to thank you all for your encouraging comments and best wishes. They mean a lot to me as I realise that you’re enjoying the pictures and text I’m writing. At the same time it feels unbelievable that those combined can make you feel like you are on the journey also. So I thank you again.
Yesterday I departed from a camp nearby the village called Juntusranta. I was again woken up by the heat radiating from the sun, so I decided to have a little swim in a lake instead of having one in my sweat. There was this local fisherman who, as soon as I came out from my tent, waved his hand and was shouting if I’d like to have some fish. ”No thanks, I only have a small pan and am not able to fry them. I appriciate it though”, I waved and shouted back to him. Friendly man indeed.
Today I was enjoying the company of my friend Antti. We agreed to meet up here in Suomussalmi. Our goal was to attend a guided tour of the Raate road which was the war stage for one of the most important victorious battles in Finnish war history. It took place here in Suomussalmi during the war that raged between Finland and Russia also known as the Winter War. It was really interesting to hear the whole story in a four hour long ”nut shell” and to visit the very places where these horrific yet miraculous war actions took place.
So the rest of the day I’ve been very thankful to have the chance to go on this journey and paddle through this independent country of ours.
I’d like to make posts also in english but I’ve realised that unfortunately I haven’t got the time or the skills to do it proberly. Maybe some other time.

Antti, thank you for your visit here and all the arrangements you made to make our tour successful. The guide you chose was excellent.

Seuraa

5.7.2016

Hei!
Viime perjantaiaamuun heräilin Kauhamo-nimiseltä pikkujärveltä. Muutaman matalan vastavirtakosken vetämisen jälkeen oli lulla nostettava kärryille ja jatkettava kulkua jalan. Alimmaiselta Kirvesluomalta Iso-Keron Luvelahteen. 300m ennen Luvelahden leiriin saapumista löytyi hienosti katettu lähde josta sai ammentaa leilit täyteen raikasta ja kylmää vettä joka kumpuili pohjasta valkoista hiekka pöllyttäen. Mitä muuten suomalainen, soutuveneestä kalastava nuorimies huudahtaa telttaa pystyttävälle ventovieraalle hiljaisessa kesäyössä? ”Meillä on täällä viinaa!” Tietenkin. Ja huuto kiiri ympäri tyynen järven. Hymyilyttikin.
Lauantai aamuna oli kuuden aikana oli laitettava aurinkopaneeli ja pyyhe varjostamaan telttaa, että unet jatkuisivat. Aamupala ja Irnijärvelle päästessä nousi sellanen puhuri, että aallot nousivat reissun tähän astiseen ennätysmittaan. Kyllä niissä eteneminen onnistuu, mutta hitaasti jatkuvan suunnanvaihtamisen takia. Selille en halua tuollaisiin aaltoihin lähteä. Lyhyehkön päivämelonnan jälkeen kärryt taas kokoon ja 16km:n kärräystaipaleelle. Oli mahtava keli kävellä kajakin kanssa kahva kädessä. Ilman paitaa, vaarojen lakeja ja laitaa.
Ennenkuin kentät katosivat Hossan Somerjärvellä, Sakari yllättää soitolla, että tavataanko. Varmasti. Vanhempi timpuri siis yllätti nuoremman positiivisesti karavaanireissullaan ollessaan ja tapaaminen sovitaan sunnuntaiksi Hossan retkeilykeskukseen. On peti vaunussa, uudet perunat ja silliä. On sauna ja pyykinpesukone. On hyvää seuraa, hillopossuja ja puoli pannullista kahvia. On lähes uneton yö. Unta lopuksi kuitenkin. Sakelle ja Eijalle kiitokset kauppalistani realisoinnista ja yösijasta.
Tämä Metsähallituksen siististi huoltama keskus kaikkine palveluineen ja ulkoilu mahdollisuuksineen saa meidän perheen lisähuomiota tulevaisuudessa.
Maanantaina Hossanjokea, Alajokea ja Juntusrannan ohi. Oli mukava päivä; kalastajia koskissa, saukko kalaa syömässä ja piisami.

Koskia alas ja ylös

2.7.2016

Terve!
Kostojärven petäjäniemessä eilen aamuna koin kuinka infrapunasauna mahdollisesti toimii. Heräsin tukalaan lämpöön, mutta ajattelin kuitenkin yrittää aamupalan ajan kestää kuin mies. Jäi kestämättä. Kun hikipisarat purskahti pintaan ja noro valui selkää myöden oli aika ulkoistaa itsensä. On siinä tehoa tuossa isossa valossa!
Eilen ja tänään on maisteltu taas vastavirtakoskien karvasta kalkkia. Jo viikon laipiossa olleet vaelluskengät ja kahluuhousuja muistuttavat melontahousut jalkaan ja liukastelemaan tummentuneisiin vesiin ja kulmikkaiden kivien sekaan. Sattui sääriin.
Eilen joutsenpari esitti poikuettaan suojellakseen ”haavoittuneen”-tanssin ja läiske ja kaakatus oli jo meteliä. Kuikkakin vakuuttui tunkeilijan vaarallisuudesta niin, että teki oman osuutensa.
On se tämä kajakki sellainen luonnon yllättäjän kulkuväline ettei parempaa. Tuulen alla pääsee hirvienkin ihmeteltäväksi. Ja lopulta pakolaukkaa seuraamaan. Ensimmäisiä majavan patoja olen päässyt ihmettelemään.

Posiolta tultu jo pari päivää

30.6.2016

Moi!
Perä-Posion leiristä ei ollut liian pitkä Posiolle pitsalle toissapäivänä. Suoraan huoltoaseman takapihan laituriin, liivit ja aukkopeite päällä tilaamaan ja sitten terassille haisemaan. Ruispohjalla ja valkosipulilla otin. Ai, että piti maistua hyvälle.
Noiden pakastekuivattujen retkimuonien kanssa tahtoo tulla verraten äkkiä vastaan se raja, että viitsisi syödä. Erilaisia kikkoja käyttäen retkiruuankin saa niellyksi. Yksi tapa on muistella, kun armeijassa pakkiruokailun yhteydessä kouluttaja kannusti komppaniaamme syömään seuraavin sanoin:”Ruoasta ei nautita! Se niellään”! Tätä hoen itselleni. Usein. Toinen tapa on tehdä tiivistemehusta ruokajuomaa ja sillä huuhdella ruoka alas. Metsämarja ja vadelma toimivat molemmat.
Yksi lisämauste tällä reissulla on ollut todeta miltä talvella kotona suunniteltu reitti maastossa näyttää. Esim. eilen kuvittelin saavani siirtää kajakkini kahden järvikannaksen yli jonkinlaisia kiskoja tai ränniä hyödyntäen. Myöhästyin 50 vuotta. Laitosta oli käytetty puunuittoon vielä 60-luvulla, mutta tiekuljetusten yleistyessä oli toiminta lopetettu. Entisöivat sitä paraillaan. Vaikkei toimintaan, mutta muistoksi. No teitä pitkin ja sittenhän sitä jo löytyi puro aikomalleni järvelle ja järville.

Kävi muuten huonosti telkän poikaselle. Erosi muusta poikueesta rantaa kohden niin hauki iski. Ensimmäisellä ohi, mutta toisella tuli hiljaista. Karu on kamppailu luonnossa.

Kajakki kärryssä ja päinvastoin

28.6.2016

Tervehdys!
Pari päivää on Kemijärveltä tultu pikku järviä pitkin ja kärräystä niiden välillä. Nyt se on uskottava, että melottavampi osuus retkelläni alkaa. Se on ollut sitä, sanotaan Luirojoelta asti, joten taidan nyt jo uskoa. Oli se kova alkukolmannes.
Nyt kirkasvetisten järvien rantoja reunustaa puolen metrin kiviluiska ja siitä alkaa kunttamaa ja mäntymetsä. Puhdasta hiekkaa siellä täällä rantaleikkeihin ja pikku saaria joka puolella. En ihmettele, että mökitkin rakennettu. Kaunista.
Tyytyväisenä olen kuivia leiritavaroita ja vaatteita purkanut ja pakannut. Kuivaan telttaan ja makuupussiin laittautuminen on yksi parhaista hetkistä retkellä.
Oli muuten t-paita- ja shortsikeli meloa tänään. Kesä saa.

Kemijärven aalloilla

26.6.2016

Tervehdys!
Kiitokset toivotuksista ja onnitteluista. On ollut hieman erilaiset olosuhteet viettää ja juhlia, mutten moiti tätäkään tapaa. Toivottavasti olette saaneet nauttia keskikesän juhlan tunnelmasta missä olettekin sitä viettäneet.
Itsehän heräilin eilen muutaman kilometrin päässä Kemijärveltä. Puskasta. Itseni ja leirini koottua kylää kohti; sen lounaspöydät, kaupat ja saunat houkuttivat. Ne kaikki koettuani suuntasin taas järvelle etelää kohti sopivasti ukkoskuuron mentyä edellä saunomiseni aikana. Ilmassa todella hyvä koivunlehtien tuoksu. Ja suopursukin sieltä vivahteli seassa. Hyvä tuoksu, kun sitä ei ole nevat valkoisenaan vaan siellä täällä.

Keskittyä piti kunnon aallokossa ja sivuaallokkoon joutuikin muutaman kilometrin matkan vaihdella suuntaa 60:llä asteella edestakaisin, että eteneminen onnistui.
Kaunis järvi se on tämäkin ja tehokkaasti ihminen sen koristanut asunnoillaan, kesä ja koti.

Huoltoa, syömistä ja Kemijokeen

25.6.2016

Terve!

Pelkosenniemessä leiriydyin Andy McCoyn selän taakse, kun oli komea laituri rannassa ja alla leikattu nurmikenttä. Myös 100m etäisyys Seo-huoltoaseman ravintolapalveluiden piiriin saattoi vaikuttaa asiaan. Vapun pyörittämä huoltoasema tuntui olevan kylän keskus enkä ihmettele, kun palvelu oli niin hyvää ja avuliasta. Latailin akut ja sain sähköt myös silitysrautaan. Kyllä, Karin Inarille tuoma rauta kytkettiin nyt huoltamon takapihalla valtakunnan verkkoon ja kajakin pohja alkoi saada kiiltoa. Ei pohjasta uudenveroista saanut, mutta pahimmat purseet siitä silisi. Ämpärimuovia, kun kajakkini on.

Torstai siis oli jatkuvaa puuhastelua kaluston kanssa. Perjantaiaamuna jatkui samanlaisena. Tällä kertaa tilanne kehittyi jo siihen suuntaan, että melonta pääsi jatkumaan Kemijärveä kohti. Kylälle en päässyt vaikka ympäripyöreän päivän teinkin.

Perille Pelkoseen

22.6.2016

Hei!
Löyty Luirojoesta sitten pari köngästäkin jotka oli parempi ohittaa uittamalla. Kuulee melkein pauhusta muutamaa sataa metriä ennen koskea, että:” Jaaha, terveyttä uhataan”.
Haluaisin tässä vähän avata melontaa siinä mielessä ettei se ole tuurin kauppaa eikä kuin lastuna laineilla olemista. Eikä niin, että melojan kajakkiin istahdettua kaikki olisi ”Herran haltuun” -tyylillä mentävä. Eikä myöskään niin etteikö kajakista voisi nousta pois todettuaan riskit esim. koskessa liian suuriksi. Melonta on yksi retkeilymuoto muiden hyvien joukossa ja erittäinkin turvallista oikeilla välineillä ja asenteella. Soisin kaikkien kokeilevan.
Viime yön telttani oli muurahaisten reitillä ja teltan ulko- ja sisäkerrosten väliin aiemmin liiskaantuneiden hyttysten raadoista ei ollut kuin kymmenittäin irtojalkoja jäljellä. Hymyilytti.
Toivoisin löytäväni saunapalvelun Pelkosenniemeltä huomenna. Olisi lepo- ja huoltopäivä. Ja kotopuolesta postia. Ja kaunis kesäsääkin.

Luiroa alas

21.6.2016

Moi!
Lokan kylä oli puolen yön jälkeen melko hiljainen paikka. Partisaanihyökkäyksen muistomerkillä viivähdin. Kylän naiset ja lapset olivat olleet venäläisdesanttien mielestä kuulemma iso varuskunta ja 21 heistä surmattiin v. -43. Surullista.
Melonta sunnuntaina alkoi tihkussa ja jatkui sateessa. Ja loppui sumuavassa sateessa ja vuotavassa laavussa. Harmaa päivä kaikkiaan, se kuitenkin piristi, että Antilta sain kunnon itikkamyrkkyä reissuun ja sitä, kun suihkii kämmenselkiin, kasvoille ja niskaan niin ei mene hyttyset korkeintaan, kun henkeen. Tänään näyttäytyi se aurinkokin välillä. Kun tauolla pistelee tuulessa pussiruokaa huppu päässä niin tuntuu ne auringon säteet mukavan lämmittäviltä, kun pilvien raosta pääsee tuikkaamaan. Olihan kuitenkin mielenkiintoinen päivä; alkoi Luirojoen niva- ja koskiosuus. Niitä on laskettu kiitollisuudella, kun sujuvat ilman vetämistä tai uittamista. Väitänpä, että muutama laskutekninen seikkakin on tarttunut aivokuorelle.
Kyllä on Merikotka hieno lintu, kun se lähtee lentoon 40m:n päästä joen mutkan takaa.
Mukava joki rauhallisine koskineen tämä Luiro. Opettaa.

Vuotson kanavaa Lokalle

19.6.2016

Terve!
Kiitän taas kommenteista. Niitä on aina hauska silmätä samalla, kun tekee artikkelin.
Perjantaina Tankajoen leiristä vähän Purnumukkan jälkeen lähdettyäni huomasin, että kehitystä melontatekniikassa tapahtuu. Tankajoki oli toinen todella kiharainen joki ja täyskäännöksiä joutui tehdä jatkuvasti. Mutta nyt sopivan virtauksen vallitessa kajakkia sopivasti kallistamalla poispäin haluamastani suunnasta 5-metrinen kajakki kääntyikin juuri sinne hienosti ilman, että tarvitsi melalla jarruttaa. Meno oli nopeaa ja tuntui hauskalta mennä mutkaan ikäänkuin ”kahva edellä.”
Varttia vaille ennen Vuotson kyläkaupan sulkemisaikaa ehdin tehdä täydennystä eväspuolelle. Käsiini osui mm. makkarapaketti, pullapitko, kahvia ja makeista. Useampaa lajia. Ja kanavan varrella sitten veisteltiin paksuja siivuja pitkosta tummapaahtoisen kera.
Lokan tekojärven pohjoisosista herättyäni keli oli mitä kaunein. Pienessä tuulen vireessä sai ihmetellä Lokan suuruutta ja sitä, että tunturialue olivat jäämässä selän taakse. Ja että merikotka parikin viihtyi näköjään täällä.
Kelpasi pitää taukoja ja uidakkin. Lämpöä oli parinkymmenen paikkeilla ja Lokan tummempi vesi mukavan lämpöistä. Tuuli nousi ja sade alkoi alkuillasta ja jatkuu vieläkin. Huomisellekin pitäisi riittämän. Vieläkin keinuttaa vaikka pari tuntia aallokosta onkin ja makaan alustalla. Tänään kertyi mukavasti. 45km. Lokka melottu.

Tolaltaan Tolosjoella

17.6.2016

Moi!
Siinä meni parisen päivää nousta joki ylös Kakslauttaseen. N. 32 000m josta meloin 1050m. Alussa 1000m ja keskellä 50m. Muuten kahlattiin ja vedettiin. Tolosjoki siis kaataa koko matkan tasaisesti leveänä ja matalana virtana ja yhtyy Iopuksi Ivalojokeen. Kirkas ja kaunis joki on ja se tullaan katsomaan seuraavaksi patikkamiehenä. Tuo kartan Kulmakuru on tultava katsomaan joskus. Mielenkiintoinen.
Olin tiistaina ajatellut yöpyessäni Iso-Harrivaaran vieressä, että tästä joesta äijä sitten pois huomisen kuluessa. Mutta 4-5km urakan valmistumisesta mutkan takaa näkyi kaunis kullankaivajan leiri. Tervehdys. Pariskunta. Juotavaa. Sauna. Sohva. Aamupala. Kiitos Aki ja Heta Salmi Niskavuoren leirin vierainvaraisuudesta ja hyvästä seurasta. Ja kultaisaa kesää.
Torstaina siis Kakslauttaseen ja kajakki kuulalaakeroitujen pyörien päälle 9km vetoa vaarojen yli Tankajoelle. Ihastuttava joki meloa! Tyyni pinnalta, mutta virtaa hyvin ja matka joutuu. Kaunis koivikko molemmin puolin, välilla sivutaan suota ja taas sukelletaan metsäisempään maisemaan kynttiläkuusien vieritse. Melonnan, luonnossa olemisen ja elämisen iloa. Todella.

Ivalosta Tolosjokeen

15.6.2016

Tervehdys!
Eilen(Ma)herättiin teltasta 50m kaupasta Ivalon keskustassa. Ei niin erämaista, kun rannasta teltan alalta poisteltiin tavaraa rikkinäisistä polttimoista lähtien. Mutta nukutti se siinäkin pitkän melonnan päälle.
Puoli päivää kului miesten hoitoon saunassa ja lounaalla. Meni se aika toteen kaupassa, postissa, apteekissa ja roskien viemisessäkin. Ja tietenkin toivottoman tuntuisessa kajakin pakkaamisessa. Ahtaamisessa. Viimein jokea yläjuoksulle päin. Karin haku sovittiin vähän ennen Törmästä ja kajakkinsa sidottuaan juotiin vielä pullapitkokahvit. Kari toimitti tärkeitä tavaroita reissuani ajatellen joiden hankkimisesta ja toimittamisesta olen kiitollisuuden velassa. Kiitos vielä Kari.
Melonta jatkui taas yksin ja leiri oli pystyssä joskus puolen yön aikaan.
Tänä(Ti) aamuna taas ihmettelin alustani pakatessa, että tästäkö tämä kaikki tavara eilen tuli. Tänään olenkin noussut Tolosjokea ylös ja kuinkas muuten kuin vetämällä. Muistaakseni Keneskoskessa ajattelin, että onpa kumma, kun ei ole sellaista jokea, että koko pituudeltaan olisi ”kaatoa” niin, että vesi juoksisi alas yhtä ja samaa kohinaa. Nyt on sellainen. Ja paljon muutakin, mutta olkoon.

Kalasääksi vei muuten Tolosjoen rautua/taimenta kynsissään.Kelit ovat nyt suosineet ja äijä E-P:lta kestänyt. Hienoa.

Inarista Ivaloon

13.6.2016

Moi!

Keli suosi eilen Inarilla. Ja loppupäivän Ivalojokea ylös tultaessa. Inarijärvelle tulee varmasti takaisin muilla reissuilla. On se niin laaja, monipuolinen, kirkas ja kaunis. Kolmas kerta eikä riitä vielä.
Karilla ja mulla on muutama vakiomenu retkille, kun luontoon lähdetään. ”Ruokalajin” takana on usein joku tarina tai kiva muisto aiemmilta retkeltä ja niin se saatetaan kelpuuttaa jätkien reppuun harteita painamaan tai kajakkiin painolastiksi. Ja nieltäväksi. Kari oli siis varannut mukaan muusia, ruskeakastiketta ja sikanauta-säilykettä. Epätavallisempaa kotona, mutta maistuu saarella, kirkkaiden vesien, kelojen ja horisontin vaarojen ympäröimänä.
Nyt kauppaan ja käristykselle Ivalon keskustaan.

Löylyä lissää

12.6.2016

Terve!
On ollut hieno päivä! Jo aamusta tuntui auringon lämpö telttakankaan läpi joka lupaili muutosta matkani aikaisempiin aamuihin. Ja tosiaan vanha taivas on ollut näkyvissä koko päivän ja aurinko päässyt vähäisten pilven lonkien välistä iholle asti.
Ja vaelluskaverini Kari saapui Inariin omilta tunturin koluamisreissuiltaan melomaan kanssani Ivalojoen Toloseen asti. Itsekseen puhelua täytyy siis suitsia tämän kolmen päivän ajan.
Inarin Hotellin maukkaan savuporotuplajuustopitsan jälkeen vyöryin saunaosastolle ja kauan maistui myös löylyt! Rantaan kärrätessäni Kari siellä liikehti sen näköisenä, että päästäisikö jo kohta lähtemään. Ei päästy. Ruoan ja tavaran pakkaamisessa kesti ja niitä jäi kajakin kannellekin asti, mutta teemme parhaamme ja syömme ainakin ruokapuolen kannen alle. Varmasti.
Tyyntä ja niin kaunista järvellä. Voiko Inari näyttäytyä näin rauhallisena? Kyllä, vaikka olan yli tulikin vilkaistua silloin tällöin.

Koukkaus Inariin

11.6.2016

Hei!
Inarilla. Se koukkaus lännestä olisi nyt melottu ja lopuksi Juutuanjoessa uiteltiinkin. Oli niin hurjia koskia siinä joessa, että katselin uskaltaako uittaakaan niitä alas. Jäniskoski jäikin uittamatta. Komea koski ja ehdottomasti käymisen arvoinen, kun Inarissa liikutte. Koskelle on hyvät polut, opasteet ja riippusilta.
Selvää vettä oli siis melottavaksi ilman yhtään vetämistä tai vastavirtaa ja matkaa kertyikin 47km. Halusin kokeilla matkaa normaalioloissa ja kertyihän sitä, mutta mun melontakilometreillä tuo matka syö kuitenkin miestä. Eli otetaan rauhallisemmin näin alkuun.
Oli muuten näätä uintireissulla, mutta teki ukarit, kun huomasi. En viitsinyt kiusata ja kuvata, näky harmittavan muutenkin. Koskelot ja telkät viihtyvät täällä. Niitä on joka mutkan takana.
Huomenna saunaan kylälle ja matkahuollosta Welhonpesästä lähetetty vesitiivis kamerasuoja. Ja pitsalle!

Räntäsateesta Toivoniemeen

9.6.2016

Tervehdys!
Iltakahvit siinä tulollaan. Teltta pystytettynä ja tyhjillään pohjoistuulen kuivatessa sitä aamuöisen räntäsateen jäljiltä. Mukavampi asettaa itsensä kuivaan sijaan.

Oli se sellainen yö ettei helpolla unohdu. Mieleen palautui Akin ja Karin kanssa vietetty ”kauhujen yö” Kebnekaise-tunturin juurella peruskupoliteltassa, kun tuuli niin, että alumiini kaaret olivat kaarella sisällepäin. Kaksi meistä makasi telttakankaan päällä ja yksi nosteli kiviä teltanliepeille. No, nyt on kuitenkin varusteet parantuneet ja tuotemerkit vaihtuneet ja luottamus Hillebergiin teltan valmistajana kasvanut entisestään. Soolomalli Akto kesti myräkän mallikkaasti.

Mukava päivähän tästäkin sitten tuli. Kohtaaminen hirven ja saukon kanssa. Kaamasen kylässä ystävällinen mies antoi kyydin kyläkaupalle jossa tätinsä vielä avasi jo suljetut kaupan ovet, että reissumies sai täydennystä eväisiin. Ja taas lipsahti kajakin kärki paikallisen kievarin rantapenkkaan josta äijä lohikeitolle. Taisipa siinä olunenkin mennä. Ja rinkeli. Ja kahvi. Ja toinen.

Päivä teltassa

8.6.2016

Terve!
Kiitokset teille kannustuksista ja kommenteista! Niitä on mukava käydä läpi varsinkin tällaisenä myrskypäivänä teltassa.
Aamulla tilanne näytti siltä sekä myrskyvaroituksen, että kasvavan tuulen ja sateen osalta, että päätin jäädä palauttelemaan telttaan, kun kerran suojaisa asentopaikka oli jo valmiina. Ohjelmassa on ollut siis syömistä, venyttelyä(illalla lisää), rakkojen puhkomista ja desinfioimista ja kahvittelua. Ja torkkumista. Telttahan ei varsinaisesti anna nukkua kovalla tuulella, mutta kuolan saa poskelle kyllä.
Muutama kilometri olisi Kaamasjokeen jäljellä johon luultavimmatusti saan tämän hetkisen kokemuksen perusteella tuhrattua koko päivänkin. Niin syheröiseltä näyttää kartallakin, että kun lisäämme siihen mataluus-/kivikertoimen päälle niin kiitellään sitten yhdessä järripeippojen, pajulintujen, lirojen ja taivaanvuohien kanssa elämästä kivien keskellä.
Oli muuten vesi mennyt joessa aivan sameaksi. Aamulla se oli vielä kirkasta, kun hain vettä telttaan ja nostelin kiviä ja kelon paloja telttakiilojen päälle.

Latvavesiä, uittaen

8.6.2016

Moi!
Eilen oli synkähkö päivä noin kelin puolesta ja vähän mielialankin. Minun menosuunta kävi yksiin latvavesien kanssa, mutta sitä kivien ja lohkareiden määrää! Vaikka karttaan on merkitty tarpeeksi leveä väylä kajakilla mennä niin syvyyttä ei tiedä ja mikä talvella lämpöisessä toimistohuoneessa pehmeässä tuolissa näytti hyvälle reittivaihtoehdolle onkin täällä luonnossa yhtä pirunpeltoa. Kaunista katsella kylläkin.
En ole ihan varma kestääkö tuo kajakki perille asti. Niin kovasti sitä on vedetty kiviä myöten ja niiden yli. Paikataan sitten ja jossei se riitä niin hommataan toinen.

Leiriä pystyttäessä oli hauska kohtaaminen rantakivillä toisen saukon kanssa. Neljän metrin päässä huomattiin toisemme muttei jäänyt esittäytymään vaan sukelti. Säikähti rumempaa.

Kiviset nivat ja pikitie

7.6.2016

Huomenta!
Laput korville ja päivä käyntiin Chemical Brothersin Go-kappaleella joka on ensimmäisenä tekemälläni mix-listalla. Musiikkia tulee kuunneltua illalla leiriä laittaessa ja nyt vähän heräillessäkin.
Eilisen päivän tapahtumista tosiaan. Oli muuten taas koskia/nivoja ylösvedettäviksi. Mutta eihän nekään aikaansa kauempaa kestä, kun rauhassa menee ja syö ja keittää kahvit välillä. Jos ovat kivet liukkaita vaelluskengille koskessa niin tuleepahan kajakki liukastellen sekin perässä paremmin.
Sitten tuli Mierasjärvi ja 8km ’seisovaa’ vettä melottavaksi. Kyllä ilahdutti meloa ja maisema vaihtui. Kajakkia soviteltiin kärryille järven eteläpäässä ensimmäistä kertaa ja 11km kärräys loppui joskus puolen yön aikoihin. Todella erikoinen hetki vetää kajakkia vaarojen yli pikitietä tunturierämaa ympärillä ja kun pysähtyi; aivan hiljaista. Taianomaista ja tosi hieno kokemus.

Takatuulta ja vauhtia

6.6.2016

Terve!

Tänään pääsin melomaan rauhalliseen veteen ja oli niin mahtava tunne, kun kajakki liikkui suhteessa vesakkoon! Enää ei ehtityt laskea pajunkissojen lukumäärää per oksa ja ihmetellä oliko kukinto jo miten pitkällä. Ja pohjoinen takatuuli antoi lisäpotkua melontaan heittäen rakeita välillä sekaan jotta huppu ropisi.

On niitä koskia riittänyt vedettäväksi tällekin päivää. Ja liukkaita kiviä. Ja muutama ’heittäytyminen’ hyvän spagatin alun päätteeksi tai nopeiden ristiaskelten jälkeen.

Yövyn 18km Mierasjärven eteläpäästä josta alkaisi ensimmäinen kärräysosuus. Yr.no lupaili nollakeliä yöksi.

Lohikeittoa Utsjoella

5.6.2016

Hei taas

Näin jälkeenpäin, Tenosta Utsjokeen selvittyäni, voin kertoa, että seuraavaksi Tenolle tullessani suunta on myötävirtaan paikallisen soutajan teno-mallin veneessä hyvä haspeli kourassa ja ottipeli siiman jatkona. Jos kajakin, varsinkin omani, ominaismatkavauhti olisi 7km/h niin tuosta vauhdista oli jatkuvasti käytettävissä n. 1,5km/h vastavirran takia. Arvailin asiaa, mutta silti yllätti. En paljon vääristele jos sanon 40% uittaneeni kajakkia vetämällä Teno-osuudella. Ja mitä onkaan vielä edessä…

Kova startti. Mutta äijä oli kunnossa tai kuten joku kalastaja Nuorgamista huusi:”Olet sinä hyvä kuntonen ihiminen”!

Lohikeittoa Utsjoella ja kaupasta suklaalevy, limsaa, toffeeta ja… samariinia.

Hei, pyydettiin muistuttamaan fb tykkäämisestä, että osallistuu arvontaan.

Teno-treeni

4.6.2016

Hei

Otti taas miehestä mittaa tämä Teno. Toivoin näkeväni Utsjoen tänään, mutta luuta tuli kurkkuun. Ehkä 4km olisi vielä ollut kylälle, mutta alkaessani laittaa iltapalaa ja kelloon vilkaistessani yllätyin sen olevan 23.30! ”Iltapalan” valmistuessa tuli leiriydyttyä vikkelästi ja ruuan jälkeen heti untuvapussiin.

Halkimelonta alkoi

2.6.2016

Moi!

Ensimmäinen päivä melontaa tai pääosin uittamista Alaköngästä ylävirtaan. Sellainen 14km tälle päivää johon olen ihan tyyväinen ottaen huomioon vuolaan vastavirran ja -tuulen. Kyllä on Teno iso ja kirkas.

Keli oli sopiva 12 astetta. Lämmin tuli silti, vaikka hoin itselle olevan rauhallisesti otettava ensimmäinen päivä. Huomenna jos pääsisi jo Utsjokea melomaan.

Nuorgamiin. Välillä Kiilopäällä.

1.6.2016

Terve!

Aivan mahtava kyyditysreissu Nuorgamia kohti! Käytiin Kiilopään tunturikeskuksessa savusaunassa ja päälle syötiin poronkäristystä. Antin kanssa kahdestaan lyötiin löylyä 15m2:n mustassa saunassa välillä tunturipuron raikkaudesta nauttien(ihan vaan vettä, pelekkää vettä;lue Jope)!

Kaunis poutasää houkutti Kiilopään huipulle taivastelemaan tunturimaisemia ja tilan tuntua.

Poiketkaa ihmeessä jos liikutte täälläpäin! Suosittelen.

Pakkailua

31.5.2016

Lupailin sitä välinekuvaa ja se saattaa ehkä jäädä ottamatta, mutta yritetään. Tässä kumminkin ruuan pakkaamista muun pakkaamisen yhteydessä. Kyllä ei jää pitsapaikat hyödyntämättä matkanvarrella.

Juttu Wasabladetissa

28.5.2016

Hei

Huh, kun menee aika niin nopeasti ettei meinaa kyydissä pysyä. Ensi viikolla, tiistaina pitäisi alkaa kyyditys Lappia kohti ja siellä Nuorgamiin.

Luokkakaveri oli vihjannut Vasabladet-lehteä retkestä ja halusivat tehdä jutun. Koko jutun näet paperiversiosta tai jos on lukuoikeus sähköiseen Vbl:iin.

Toivon ehtiväni laittaa väline-sivulle kuvan kalustosta maanantaiksi. Pari artikkelia vielä puuttuu, mutta ne on luvattu toimittaa tiistaiksi.

Utsjoki on kuulemma vapautunut jäästä ja enää kämmenen kokoisia lauttoja menee virran mukana. Hyvä uutinen utsjokiselta Liisalta. Helpottaa melomista.

Melontaharjoitukset

5.5.2016

Hei kaikki!

Kuukausi olisi vielä aikaa reissun alkamiseen ja nämä jäljellä olevat viikot käytetään melontaharjoitteluun.

Kävimme kalustonhankinta reissulla Klaukkalassa melonta-alan välineitä myyvässä Welhonpesä Oy:ssä. Sieltä löytyi laajasta valikoimasta laadukasta ja sopivaa kalustoa omaakin reissuani ajatellen. Mieleen jäi erittäin ystävällinen ja asiantunteva asiakaspalvelu ja erityisesti Tommin tietämys ja kärsivällinen selvittäminen varusteen ominaisuuksista ja sen soveltumisesta ajattelemaani käyttöön. Ennen ostopäätöstä oli Kajakin testaukseenkin mahdollisuus läheisellä järvellä. Listaan tuonne ”välineet”-sivulle sitten kuvia reissuun otettavasta kalustosta. Kiitoksia vielä sinne Klaukkalaan!

Arvomme Retkiblogini Facebook tykkääjien kesken lahjakortteja Welhonpesän nettikauppaan. Asiasta tarkemmin tuonnempana.

Upeasta kevät päivästä on nyt ollut hyötyä, kun on harjoiteltu uuden kajakin käyttöä ja käsittelyä. Jäätkin lähtivät altaasta jo kolme viikkoa sitten ja tänään siinä on harjoiteltu eskimokäännöstä.

Sitten siirryttiin Ylistaron Kirkonkoskeen ja katsottiin kuinka jo pahimman tulvan ohittanut koski vauhditti menoa. Laskuani olin pyytänyt seuraamaan ja turvaamaan Etelä-Pohjanmaan Pelastuslaitoksen, Ylistaron paloaseman ammattitaitoista ja avuliasta henkilökuntaa. Pintapelastaja Nikon haluan mainita nimeltä hänen rohkeasti lähdettyä perääni kuohuvaan koskeen ja turvaamaan minua kaaduttuani ensimmäisellä laskuyritykselläni. Myös Pohjanmaan Pelastuslaitoksella työskentelevä Tarmo oli mukana valmiudessa pintapelastajan tehtäviin.

Kajakkiin lastasin hiekkaa noin 25 kiloa antamaan todellisuuden tuntua lastatun kajakin käsittelyssä. Kiitos videoiden kuvaajille palomies Nikolle ja vaasalaiselle Niinalle.

Suuret kiitokset sivuston luomisesta ja näyttävästä grafiikan esilletuomisesta menevät Jani Kantokoskelle!

Anne Niemiselle kiitokset blogin Facebook sivuston luomisesta!

Toivotaan kauniiden kevätpäivien jatkoa ja hyviä melontaharjoitusten jatkoa!

Kilometrit

Tunnit

Päivät

Läpikuljetut maat

Kuuntele podcast retkestäni

Seikkailun jokamiesluokka

Ota yhteyttä

Seikkalija Saukkoon voit ottaa yhteyttä tämän yhteydenottolomakkeen kautta. Täytä lomakkeen tiedot ja ilahduta minua viestilläsi. Matkan varrella tai oikeastaan jo sitä ennenkin lähetyt viestit ovat minulle tärkeitä. Voin niihin mahdollisuuksien mukaan vastailla.

9 + 5 =

SUOMIRETKET.FI