Tervehdys,
Kiitokset monista kannustuksista ja kommenteista. Hyviä ovat ja palaan niihin ehkä paremmalla ajalla.
Nyt, kun tässä on iltapala syöty ja piparminttutee tekeentyy foldacupissa niin voisin lausua muuta sanan retken alkuhetkistä.
Lauantaina ajeltiin Heidin kanssa Lahden CustomSkin myyntipisteen kautta hakeakseni jäätymisenestosprayta retkelleni. Esa ehti kiireestä huolimatta palvella ja täytti muovipussia tarpeellisilla tavaroilla osaksi kannatuksen hengessä. Kiitos näistä vielä.
Sunnuntaina, kun sitten Lappeenrannasta päästiin hotellista matkalle aloituspisteeseen Virolahdelle oli keli hieno ja kirkas. Kylmä tuuli kävi ja oli suoriuduttava pikasten hyvästien jälkeen taipaleelle. Jäiset tiet oli tietenkin asianmukaisesti sepelöity ja sekös rapisi suksissa ja ahkiossa kyläteitä ylitellessä ja vieriä hiihtäessä.
Päivä on lyhyt ja sen, kun puolisen jälkeen aloittaa, niin äkkiä sitä saa alkaa katsemaan teltan paikkaa. Sitä ennen keskusteltiin tapaamani rajapartion kanssa pelisäännöistä, varusteista ja mistä päin sitä ollaan. Seinäjoelta. En keskustasta, kun maalta. En tiedä sainko hyväksyntää, mutta ainakin käyntikortin ilmoittaakseni kaakkoisen rajavartioston keskusvalvomoon tekemisistäni.
Asiallista ja ammattitaitoisen oloista henkilöstöä. Herättää luottamusta.
Pekka Pasaselta tilaamani repullinen vetovaljas toimii hienosti ja ahkio, joka on myös hänen aiempaa mallistoa, toimii hyvin. Olen jo vinkannut häntä uuden mallin tilaamisesta, ehkä jo aiemmin kuin myöhemmin. Pekan Somaspulkka seuraa vetäjäänsä hyvin ja ahkioon on kokoajan tarkka tuntuma, eikä se kaatuile pienistä.
Viime päivien kelit ovat olleet raskaita. Ei niin mitään asiaa oikomaan pellolle tai ajouralle lähemmäs rajavyöhykettä. Tai vaikka olisikin niin on semmoiset louhikot, mäet, näreiköt ja vesakot, ettei mitään asiaa painavalla ahkiolla ja 3 m:n suksilla. Ei sinne pääse kyllä kenkämieskään. Niin kuin rajamies sanoi, että ”sinänsä hieno ajatus.” Seuraillaan reittiä silleen kuin kantti ja kunto kestää.
Kalustossa on ollut kunnostamista. Huomasin tiistaina, että toisesta suksesta on toinen pitokarva jäänyt taipaleelle. Onneksi Jorma ehätti paikalle reitin varrelle tuoden ruuveja, joilla sain varmistettua, että loput pysyy. Kiitos myös liikapainon mukaanottamisesta, jotka saan sitten lepopäivälle täydennykseksi.
Eilen tullessani järven rantaan käännyin liian tiukasti rajavyöhykkeeltä ja toinen vetoaisa katkesi. Onneksi oli Antin tarjoama varasauva mukana niin sain sillä lastoitettua murtuneen kohdan. Siinä menikin tämä päivä toteen korjatessa aisaa, puhdistaessa ja voidellessa suksien ja ahkion pohjat sekä korjatessa katkennut lu-ha ja leikellä nousukarvoista soiro irronneen karvan tilalle.
Kyllä oli raskas keli tänäänkin. Kuulostaa nuoskaa satavan.
Retkirutiini vinkki: Laita Savettit retkipatjan ja makuupussin väliin sulamaan aamun riukuretkeä varten.
-Jukka