Terve

Ovat olleet kyllä rankkoja päiviä suksimiehelle nämä edeltäneet. Eikä sitä tietenkään muuta olisi pitänyt odottaakaan, mutta märkä ja tuulinen sää ilman tulentekopaikkoja on tosissaan tuoneet retkelle selviytymisen kaltaisia vaatimuksia. Siitä otsikko.

Rajahiihto on ollut pääasiassa soratien vierillä, aurauspenkalla tai ojan pohjalla hiihtoa. Kalusto on kulunut reilusti ja hiekoitussepelin päällä ahkiota vetäessä kärsii mieskin. Tämä Itä-Suomi on kyllä kukkulaa ja kumpua täynnä, joka tehokasta liukkaudentorjuntaa vaatiikin. Aurauskaluston heittäessä sitten sataneen rännän sepelin sekaisena loskana teiden penkoille, niin ei tosiaan ole erään rajapartion sanoin ollut ” pito-ongelmia”.

Vainikkilan isoa ja tällä hetkellä hiljaista raja-asemaa pääsin ohittamaan ylikulkusiltaa pitkin. Nuijamaan rekkaraja-aseman verkkoaitoja ja monikaistaista lähestymistietä kierrellessä henkinen puoli pääsi kyllä todella lämpimäksi ruumiinlämmön ohella. Siihen perään pari siltaa sepelöidyssä loskassa, niin onhan mielentasapainon kanssa tekemistä sen lisäksi, että sitä on hiestä läpimärkä.

Oli mukava juttutuokio iltaleirissä ennen Vainikkaa, kun nuoret miehet Jarmo ja Tarmo Ihalainen kävivät jututtamassa riistakameraansa tallentunutta pulkvistia. Käytiin siinä retkeä läpi, juteltiin molemminpuolisista varusmiesajoista ja nuorison mahdollisuuksista paikkakunnalla. Varsin tervehenkisiä nuoria miehiä, kun metsästyskin kuului harrastuksiin.

Metsästyksestä puheen ollen muutamia lentäviä ja käveleviä luontokappeleita on tullut havaituksi, kuten 9 kpl valkoista trumpetistia, 10 kpl lyyrapyrstöjä, yksi homenokka ja yksi pyypilliin vastaava. Joku tiaislaji oli menettää ainoonsa, kun säikähti illanhämärässä mua ja pyrähtäessään avoimelle pellolle pöllö iski hieman ohi. Haukaksi ajattelin, mutta kun oli jo hämärää. Jäljistä päätellen on hirviä, näätiä, jäniksiä ja äänestä ilveksiä. Mahtoiko olla reviirikiistaa vai parisuhteeseen liittyvää.

Selviytymisestä puheenollen, a ja o on hengittävä ja tuulenpitävä kuori, oikeiden meteriaalien käyttö kerrospukeutumisessa ja ruokailu. Itselläni huomaan energian- ja lämmöntuoton vaihtuvan varatankille lihasten alkaessa särkeä, vaikkei näläntunnetta vielä olekaan. Syönnistä noin puolituntia, niin taas tuntuu energiataso palaavan.

Eteläisen Itä-Suomen harvahkon laavu- ja nuotioverkoston vuoksi olen ruokaillessa ja yöpymisessä hyödyntänyt vanhoja latoja. Viime lato, jossa yövyin, tuli kohdalle todella sopivasti kylmän tuulen ja nuoskasateen alkaessa, sekä täysin märistä varusteista johtuen, ettei paremmin olisi voinut mennä. Ladon katto oli melkein tiivis, aukot tuulensuojassa ja tilaa ripustella tavaroita ympäriinsä valumaan.

Eilen pääsin päivänvalossa perille Imatralle ja Scandicin Valtionhotelliin, mutta siitä ja onnistuneesta kalustohuollosta tuonnempana.

Retkirutiini vinkki: Vältä pystyttämästä telttaa nollakelissä männyn alle räntäsateen jälkeen; latvuston sulavedet ropisee teltan kattoon kuin rankkasateella ja lumikasat pamahtelee kankaaseen kuin heittäen –> ei REM-unta.

ps. kiitos äitee ompelemistasi juomaleilin lämmöneristyksestä ja kameran akkutaskuista.

-Jukka