Moi,

Kiitoksia oikein paljon kommenteista ja tsempeistä niin siellä retkisivulla kuin täällä retkellä. Ne kannustavat ja tuntuu mukavalta, että aihe kiinnostaa.

Onpa se ollut taas viikko ja kaksi. En osaa sanoa, että oliko päivääkään etteikö satanut jos jonkinlaista vitiä. Oli muuten ainakin yksi: Värtsilää ohittaessani aurinko paistoi upeasti siniseltä taivaalta ja toinen oli muuten Koitajoella.

Satulavaarasta lähdin toiveikkaana matkaan, kuivin varustein ja uudet liukulistat ahkioon asennettuina sekä eväskassi pullottaen.
Eväitä syödessäni huomasin maapähkinöiden olevan loppumassa ja muistin, että Tyrjän Matarmäestä mukaan saamani pussi Tuomolta ja Timolta oli ollut energiapitoinen lisä hyötykäyttöön. Kiitokset myös kaffeista ja termospullojen täytöstä.

Eräs mukava lisä- ja turvavaruste on retkelläni tämä poron talja. Valkeaporon isäntä Oula Jomppanen Lemmenjoelta sen lahjoitti tulevalle retkelleni, kun Sakun kanssa sielläpäin motoristeina viime kesänä kurvailtiin ja majoitumme. Myös Kari Niemelä lahjoitti oman taljansa tuumaten, että on ehkä enempi tarvetta. Kiitoksia molemmille. Alkumatka oli tosin pitkään kosteaa, että arvelin taljan olevan kohta valmista porokeittoa liotessaan ahkiossa.
Mutta nyt se on mitä mukavin heittää teltan lattialle lämpöiseksi alustaksi leiripuuhasteluun tai laavun kynnykselle pehmikkeeksi. Ja jos ilmaeristeinen patja puhkeaa niin sitten on varma patja alla.

Se on tosiaan melko kokonaisvaltaista tekemistä tämä talviretkeily, eikä aikaa tunnu jäävän mihinkään muuhun kuin jatkuvaan seuraavan vaiheen valmisteluun, jotta retki edistyisi mahdollisimman sujuvasti. Valoisa aika on käytettävä siirtymiseen, termoksesta syömiseen ja uuden ruuan sinne tekemiseen. Hämärä hommia on sitten leirin pystytys ja purku, lumen sulatus, oja-/puroveden keittäminen termospullojen täyttämiseksi sekä nukkuminen. Ruletti pyörii kokoajan eikä ylimääräistä aikaa jää muuhun.
Nämä harvat raportitkin tulevat hieman viiveellä ja hankala muistaakaan sitten kaikkia tapahtumia, kun päättää ajan kirjoittamiselle ottaa. Nyt on kuitenkin lepopäivän jälkeinen retkiyö takana niin arvelin kirjoittaa kuulumiset.

Tosiaan satulavaaran jälkeen muutama kymmenen kilometriä katkesivat suksensiteistä kantapään takana kiertävät metallisidelangat molemmista suksista ja samasta kohtaa. Siististi poikki, joten vaikutti metallipäästöltä tai materiaalivialta. Nyt lanka on näköjään hieman ohuempaa ja laatu ehkä vaihtunut, kun kestävät. Oli yksi side varalla, ja kun toinen katkesi niin lumikengin iltaleiriin, johon palvelualtis rajavartiolaitoksemme toimitti vaeltavalle kansalaiselle ehjän siteen lainaksi, kunnes saisin hommattua oman! Kyllä lämmitti mieltä kiitellessäni Pohjois-Karjalan johtokeskusta ja rajapartiota.

Talvella Suomen luonnossa tapahtuu melko vähän ja on todella hiljaista, kun sauvoihinsa pysähtyy nojamaan ja tasaamaan henkeä. Pääasiassa käpytikka availee keloa vasten männynkäpyjä ja iso käpylintu tilskuttaa mennessään ja kuusen käpyjä ristinokallaan availllen. Nekös taitavat aloittella pesimäpuuhiakin tässä helmikuulla. Ilahduttavan paljon täällä on kanalintuja. Monta teeriparvea olen yhyttänyt koivuissa ruokailemassa ja metsoa kuusenlatvassa kuikuilemasta. Kivääri hollilla ja välillä yllätettynä haulikkokin. Pyitä tiheissä kuusikoissa ja riekkoja pajukoissa. Hirvien, kettujen, oravien, jänisten ja saukkojen jälkiä näkee.

Oli mukava yllätys, kun tyttärensä beagleä jäniksen ajolla treenauttava Tuomo varmisti ja tarjosi puiden Virranlammen laavulla riittävän. Siitä oli mukava taas jatkaa lämpöisten tulien jälkeen matkaa. Ilajan erämiehet antoivat yöpyä kodassaan lähellä entisaikojen isoa savottakämppää Ilajan kämppää. Kiitokset teille. Möhkön kylässä löytyi hieno Mantan Majatalo, josta järjestyi suihkumahdollisuus. Tuijan ja Jorman saneeraama ja sisustama majoitusmiljöö päärakennuksineen, pihasaunoineen, laivakahviloineen ja lapin kotineen todella hienosti ja hyvällä maulla tehty.Siellä täytyy tulla käymään kesälläkin. Kiitoksia peseytymismahdollisuudesta ja voileipäkahveista isäntäväelle.

Edellinen viikko tuntui todella raskaalta ja voimat ehtyneet, kun aikaa kokonaiselle lepopäivälle ei ole ollut. En muista milloin olisin ollut näin väsynyt fyysisesti. Meno oli ihan muutamaa askelta kerrallaan ja vaikka mieli halusi mennä niin keho ei tuntunut jaksavan. Eväätkin loppumassa oli kestettävä kunnon pakkasyöt ennen lepopäivä Ruunaalla. Palaan siihen.

T.Jukka