Morjes,

Tässä on tullut muisteltua Ruunaan lepopäivää kaikkine herkullisine ruokineen, juomineen ja saunoineen, sekä hyvää palvelua. Niihin hetkiin on mukava palata koittaissaan päästä pulkan kanssa edessä nousevalle vaaranlaelle tai pukiessaan villaa väliin, että tarkenee hörppiä termoksesta tekeytyneen ruuan.

Lepopäivän ajankohtaa on vaikea määritellä täällä maastossa, kun on niin monta muuttujaa. Mulla onkin hyvä tilanne, kun päivystysremmissä on täysin palvelleita kansalaisia, joten heillä on ollut hieman helpompi varautua huoltoreissuun äkkilähdölläkin. Karkea ajankohta oli sovittuna tietenkin, mutta penkoessani jossain Koitajoen maastossa pulkkaani
totesin, että ei ole kuin muutaman päivän muonat jäljellä. Siitä viestiä Sakari Lahdelle ja Eija Vierikolle, että varaisin mökin Ruunaalta ja he varautuisivat lähtöön, appiukon pakettiauton hakuun ja varusteiden sekä ruokien noutoon kotoani Ylistarosta. Pakettiauton lainaaja Kari Niemi sai toivotun kahden päivän varoajan sijasta iltapäivän aikaa auton tyhjentämiseen. Pahoittelut.
Onneksi Appi on tottunut nopeisiin tilanteisiin.

Lepopäivä houkutti itseäni senkin vuoksi, että Esa Customskiltä lähettäisi huolletun suksiparin, alumiini- ja hiilikuitusauvat ja uuden ahkion. Erityiskiitos asiakaspalveusta!
Ahkio on edelleen Somas, mutta uudempi versio. Erityisesti minua kiehtoi tuon ahkion keulan muoto, joka saattaisi keventää menoa. Enkä siinä pettynytkään, vaikka vedettävänä oli taas niin täyteen ahdettu pulkka, että juuri ja juuri sai ympärysremmit lukittua.

Kaikki tavarat löysivät tiensä vuokramökkiin Ruunaalle; maastokartat, vaimon kutoma villakauluri, Jorman postittamat Simpeleen huoltopisteen tavarat, retkiruuat, oloasu, liinavaatteet ja ennenkaikkea grillimakkarat, olut, viinerit, karkit ja suklaa. Heidin varastosta keräämiä akkutyökaluja tarvittiin vetovaljaiden virittelyyn ja Saku huolehti pakillisen käsikäyttöisiä.
Heti mökkiin päästyämme Eija tiedusteli näläntunteesta, ja hänelle selvisi ihan hetkessä, että liesi ja uuni tulisi saattaa kuumiksi aikailematta. Varsinkin, kun kuulin ruokana olevan karjalanpataa ja perunoita. Miten herkullisen ruuan Eija olikaan tehnyt fiksusti jo edellisenä päivänä, ja nyt ruoka olisi perunoiden kypsyttyä sekä maustunut erinomaisesti että valmista noppeesti.
Olihan se hyvää. Kertakaikkiaan. Jälkiruuaksi kahvit Runebergin tortuilla, niin tyytyväinen olo oli liian vaisu ilmaisu. Kiitoksia kokille oikein paljon.

Seuraava päivä olikin, no Sakun hymähdyksestä päätellen jotain muuta kuin lepopäivä, mutta kuitenkin. Ilman hiihtämistä ainakin. Oli liottamista, nyrkkipyykkiä, teltan kuivausta ja vetoketjun voitelua, vetovaljaiden korjausta, venyttelyä, akkujen latausta, villakäsineiden parsintaa (Eija), varusteiden tarkastusta, uuden pulkan käsittelyä ja maastokarttojen järjestämistä seuraavalle etapille. Onneksi tämän päälle saunomista ja loppu osa karjalanpadasta. Nämä ja hyvä seura auttoivat palautumisessa, vaikka touhua ja tohinaa oli koko ajan.

Miten mukavaa oli mökkiaamuna pukea kuivat vaatteet, astua valmiiseen pöytään, laskea hanasta vettä lasiin, napsauttaa kahvinkeitin päälle, mennä lämpöseen suihkuun ja heittäytyä illalla vällyihin runkopatjalle. Osaksi näiden arkisten asioiden arvostamiseksi rymyän täällä retkelläni.

Kiitoksia Eija ja Saku, kun tulitte Itä-Suomeen huoltokeikalle. Heidille kiitokset tavaroiden kasaamisesta ja kaulurista sekä Karille auton lainasta ja karttojen hausta.

-Jukka