Moi,

Teidän Tsempit ja kannustuksenne antavat mukavasti virtaa tänne matkalle.

Meinaa jäädä tämä kirjoittaminen huonolle näin talviretkeilyllä. Osittain sen vuoksi ettei tahdo ehtiä, osittain sen takia, että haluaa säästää akkuja sekä sen vuoksi, että mieliala tai vireystila ei kannusta.

Mieliala muuten vaihtelee tällaisella retkellä herkästi ja tähän vaikuttaa moni tekijä, kuten olosuhteet, yöunet, maaston muoto ja kaluston kunto. Väliin sitä huutaa vesakossa pulkalle ja rinteen vastapuolella jo pahoittelee asiaa ja toteaa itse sen sinne vetäneensä. Nyt arvelin taas jaksavani kirjoittaa, kun on lepopäivä lähestymässä ja toivottavasti aikaa jää huoltoaskareilta julkaisemiseen.

On ollut mielenkiintoista verrata näitä pitkiä retkiä keskenään, kesän melontaa 2016 ja tätä talven vesihii… eikun hiihtoa. Vaikka retkille on sinänsä samankaltaisuuksia varustautumisessa ja evästämisessä, niin kuitenkin, rehellisesti, tällaiselle normikansalaiselle kesä on mieluisampaa aikaa pitemmän retken tekemiseksi. Viikko se menee mukavasti ahkiota vetäessä tai rinkan kanssa hiihtäessä lapin keväthangilla, mutta tämmöinen… ylittää odotukset vaikeudessaan. Niin monta tekijää vaikuttaa retken kulkuun ja hidastaa suoriutumista. Ja pysähtyessä heti vilu päälle.

Toki näitä asioita on huomioitu ja niihin varauduttu, mutta retkeilyn mielekkyyden kannalta kolme muuta vuodenaikaamme ovat mielestäni antoisampia.

Voisin kuvata tilannetta parhaiten ehkä siten, että ajattelen istuvani kahvimuki kädessä kotisohvallani ja katson ulos terassille, jonne tuuli on pyryttänyt lumen kasoiksi. Hetkessä tilanne kääntyy toisin. Istunkin 95 % sisällä viettämästäni ajasta pikku viimassa ja kylmässä, mutta on kuitenkin toimitettava samat arkirutiinit sillä erotuksella, että keskilämpötila lasketaan -4 asteeseen Celsiusta. Juon vettä, kunhan olen sen sulattanut lumesta. Nukun, kunhan olen pystyttänyt teltan ja täyttänyt makuualustan ja saanut makuupussit pidettyä riittävän kuivina. Tarkenen, kunhan syön(kunhan keitin vettä illalla termoksiin) ja liikun jatkuvasti jne. Siinä muuttuu paljon, kun vertaan toimintoja tehtäväksi +20 asteen lämmössä.

En tältä hiihdolta nautinnollisuutta odottanutkaan, mutta en toisaalta ihan selviytymistäkään. Siinä missä melonnalla saattoi heittäytyä rantavesakkoon selälleen seuraamaan pilvien lipumista niin hiihdolla arvelee moisesta teosta lumen menevän resorista kerrastoon/iholle, joka kestää kuivaa kyllä, tai lumi vaan sataa silmään. Käytän hiihtomatkastani virheellisesti sanaa ”retki”, joka kyllä on nykyajan mukavuuksiin tottuneelle itselleni koettelemus ja testi. Sitähän olen pyytänyt ja sitä olen saanut. Näin puolimatkassa todellakin jo monta kokemusta rikkaampana.

Erityistä rikkautta retkelle suo varsinaisten huoltojoukkojen tapaamiset, myös ”ekstra” huoltojoukot! Kuhmolainen Hannu Määttä oli kuullut hiihdostani ja toimitti kavereiden välityksellä reitin varteen nyssäkän evästä ja suksivoiteita. GPS- yhteyksistä vastaava Savantumin Pentti Kotiaho toimitti ruokakassin ja tarvikkeita reitilleni poikansa Sampon kanssa matkallaan hiihtolomalle Kuusamoon. Erityisesti nämä juttuhetket rajapartioiden ja paikallisten asukkaiden kanssa sekä kannustuksenne tuovat mielekkyyttä vaikeat olot hetkeksi valinneelle reissaajalle.
Yhden elämäni parhaista kaakaoista join Alavuokin kylältä muutama kilometri pohjoiseen, kun 9.30 lounasta tien varressa 23 asteen pakkasessa termoksesta syödessäni postinjakaja pysähtyy kohdalleni ja ojentaa käteeni Mäkeläisen Pojat-kauppiaan lähettämän höyryävän kaakaokupin. Täällä se alkaa useasti sauvoihin nojatessa soida päässä se hitti: ”Missään ei kettää, lähekkö baariin, tämä kylä on kuin autiosaari…” Onneksi on jo kaksi kyläkauppaa tullut vastaan ja molemmissa käyty!

Elämäni ensimmäisen vapaan ahman näin vajaan 200 m päästä. Ylitti hiihtämääni tietä. Teki tien penkalle reviirimerkkauksen ja jatkoi jolkotteluaan rämeen suuntaan. On todella hieno näky, kun teeri, metso, riekko tai pyy nousee kiepistään lentoon muutaman metrin päästä! Hanki on ehjä ja puhdas ja yhtäkkiä lumen sisästä ponnistaa lentoon iso kanalintu. Merkillisen hienosti suunniteltu juttu tämä ravintoköyhällä ruualla elävän kanalinnun lämmöneristäminen lumella. Helmipöllö puputti Kuhmon korkeudella innokkaasti ja viirupöllökin kävi huhuilemassa iltaleirin liepeillä.

-Jukka